Nyt ollaan Suomessa.

31.12.2005 pakattiin ja hyvästeltiin viimeiset ihmiset. Hei hei Auli ja Günni.
Oli aika haikeaa.

Oltiin varustauduttu hurjaan uudenvuodenjuhlintaan; molemmille oma pullo. Pullo oli tosin kahden desin sektipullo. Onneksi ei ollut enempää.

Ilotulitus alkoi noin viikko ennen vuodenvaihdetta. Pikku hiljaa se voimistui, ja klo 24.00 oli jo täysi sota päällä. Käytiin kadulla ihmettelemässä. Ei tullut rakettia silmään. Sisäpihalla oli niin paljon savua, että hengittäminen oli vaikeaa. Ikinäkoskaanmilloinkaan en ole moista ilotulitusta kokenut!

Yritettiin nukkua. Eipä oikein onnistunut. No, kolmisen tuntia torkuttiin jotenkuten. 4.25 kello herätti. Könyttiin Schönefeldiin. EasyJet on vienyt vaatimattoman palvelun uusiin sfääreihin: check-in oli mahdollista vain automaateilla. Itsepalvelu-check-inin jälkeen matkatavarat (jotka oli tottakai itse tagitettu) vietiin drop-pisteeseen. Eipä päässeet virkailijat väsymään.

Lento meni mukavasti nukkuessa.

Lensimme Tallinnaan. Kun halvalla sai. Tallinnassa emme pitäneet mitään kiirettä kentältä poistumisessa. Aikaa oli. Kone tipahti Tallinnaan noin klo 11, ja paatti Suomeen lähti 16.45. Aikanaan vääntäydyimme satamaan. Eipä olisi kannattanut. Miksi suomalaiset ovat sellaisia sikoja? Onko tuo todellakin se kuva minkä haluamme eteläiselle naapurikansalle antaa?

Aika tuli tapetuksi ja pääsimme laivaan. Olimme jo etukäteen varanneet pöydän puffetista. Siispä syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ähkyhän siitä tuli. Taas piti ihmetellä suomalaisia, jotka hullaantuivat rajattomasta hintaankuuluvasta viini- ja oluttarjoilusta. Onneksi minä olen täydellinen.

Repsukka tuli meitä vastaan satamaan. Kävimme Kalliossa piliksellä. Ihan oli samannäköistä kuin lähtiessämme. Ei tullut ikävä. Paula toi meille avaimen Sedän kämppään johon suuntasimme. Uni tuli houkuttelematta.

Maanantaina iltapäivällä Markku ja Johanna pysähtyivät meitä moikkaamaan matkallaan Saksaan. Toivat meille autonkin joka oli ollut päivähoidossa Kääkkälässä. Hyväntuulinen pieni Törrikkä.

Saatiin avaimet uuteen kotiimme. Iso. Ja tyhjä. Kaksi matkalaukkua ei täytä 55,5 neliötä.

Tänään vuokrasin pakettiauton. Reiman kanssa tyhjennettiin varasto. Nyt meillä on jokunen pahvilaatikko asunnossamme. Sohvankin kokosin; huomattavasti mukavampi kuin lattia. Rahaa palaa ihan pirusti, kun erinäisiä pikkujuttuja puuttuu. Ikea tulee tutuksi. Eilen kävin siellä kahdesti. Onneksi sinne on vain kymmenen minuutin matka.

Sokerina pohjalla naapurit: meidän yläpuolella asuu Tiinan opiskelukaveri Sanna miehensä Hannun kanssa. Ollaan käyty bileissäkin tuossa yläpuolella joskus puolitoista vuotta sitten.

Eiköhän tänne kotiudu. Tulisi kesä, että pääsisi grillaamaan OMALLE TERASSILLE! Nih!

Kuvia tulee jahka löydän kameran. Se on jossain. Kuten moni muukin asia tässä asunnossa.