Nyt ollaan Suomessa.
31.12.2005 pakattiin ja hyvästeltiin viimeiset ihmiset. Hei hei Auli ja Günni.
Oli aika haikeaa.
Oltiin varustauduttu hurjaan uudenvuodenjuhlintaan; molemmille oma
pullo. Pullo oli tosin kahden desin sektipullo. Onneksi ei ollut
enempää.
Ilotulitus alkoi noin viikko ennen vuodenvaihdetta. Pikku hiljaa se
voimistui, ja klo 24.00 oli jo täysi sota päällä. Käytiin kadulla
ihmettelemässä. Ei tullut rakettia silmään. Sisäpihalla oli niin paljon
savua, että hengittäminen oli vaikeaa. Ikinäkoskaanmilloinkaan en ole
moista ilotulitusta kokenut!
Yritettiin nukkua. Eipä oikein onnistunut. No, kolmisen tuntia
torkuttiin jotenkuten. 4.25 kello herätti. Könyttiin Schönefeldiin.
EasyJet on vienyt vaatimattoman palvelun uusiin sfääreihin: check-in
oli mahdollista vain automaateilla. Itsepalvelu-check-inin jälkeen
matkatavarat (jotka oli tottakai itse tagitettu) vietiin
drop-pisteeseen. Eipä päässeet virkailijat väsymään.
Lento meni mukavasti nukkuessa.
Lensimme Tallinnaan. Kun halvalla sai. Tallinnassa emme pitäneet mitään
kiirettä kentältä poistumisessa. Aikaa oli. Kone tipahti Tallinnaan
noin klo 11, ja paatti Suomeen lähti 16.45. Aikanaan vääntäydyimme
satamaan. Eipä olisi kannattanut. Miksi suomalaiset ovat sellaisia
sikoja? Onko tuo todellakin se kuva minkä haluamme eteläiselle
naapurikansalle antaa?
Aika tuli tapetuksi ja pääsimme laivaan. Olimme jo etukäteen varanneet
pöydän puffetista. Siispä syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli
riittävästi. Ähkyhän siitä tuli. Taas piti ihmetellä suomalaisia, jotka
hullaantuivat rajattomasta hintaankuuluvasta viini- ja oluttarjoilusta.
Onneksi minä olen täydellinen.
Repsukka tuli meitä vastaan satamaan. Kävimme Kalliossa piliksellä.
Ihan oli samannäköistä kuin lähtiessämme. Ei tullut ikävä. Paula toi
meille avaimen Sedän kämppään johon suuntasimme. Uni tuli
houkuttelematta.
Maanantaina iltapäivällä Markku ja Johanna pysähtyivät meitä
moikkaamaan matkallaan Saksaan. Toivat meille autonkin joka oli ollut
päivähoidossa Kääkkälässä. Hyväntuulinen pieni Törrikkä.
Saatiin avaimet uuteen kotiimme. Iso. Ja tyhjä. Kaksi matkalaukkua ei täytä 55,5 neliötä.
Tänään vuokrasin pakettiauton. Reiman kanssa tyhjennettiin varasto. Nyt
meillä on jokunen pahvilaatikko asunnossamme. Sohvankin kokosin;
huomattavasti mukavampi kuin lattia. Rahaa palaa ihan pirusti, kun
erinäisiä pikkujuttuja puuttuu. Ikea tulee tutuksi. Eilen kävin siellä
kahdesti. Onneksi sinne on vain kymmenen minuutin matka.
Sokerina pohjalla naapurit: meidän yläpuolella asuu Tiinan
opiskelukaveri Sanna miehensä Hannun kanssa. Ollaan käyty bileissäkin
tuossa yläpuolella joskus puolitoista vuotta sitten.
Eiköhän tänne kotiudu. Tulisi kesä, että pääsisi grillaamaan OMALLE TERASSILLE! Nih!
Kuvia tulee jahka löydän kameran. Se on jossain. Kuten moni muukin asia tässä asunnossa.
keskiviikko, 4. tammikuu 2006
Kommentit