Kävimme eilen iltapäivällä Deutsches Historisches Museumissa Unter den
Lindenillä. Siellä on vielä parin viikon ajan 1945 - Der Krieg und
seine Folgen -näyttely.
Sisäänpääsy kustansi huimaavat kaksi euroa per lärvi. Emme ehtineet
kahdessa ja puolessa tunnissa katsastaa kuin tuon näyttelyn;
peruskokoelma jäi seuraavaan kertaan. Näyttely oli ihan kiva, mutta
hitusen sekava. Samoin jäin kaipaamaan enenmmän informaatiota
englanniksi; nyt näyttelyesineistä oli vain hyvin lyhyt luonnehdinta
englanniksi kun germaaniaksi oli paljon pidempi sepustus. Onneksi
Rouva tulkkasi silloin milloin minun kielitaitoni ei riittänyt.
Erityisen mielenkiintoista näyttelyssä oli dokumentit ja selostukset
saksalaisten käymästä ”Entnazifizierungista”. Mitenkähän tuon nyt
suomentaisi.. No, siinä oli juttua saksalaisten suhteesta
natsimenneisyyteen. Yllättävää nimittäin oli se, että tuo
”itsereflektio” jäi täysin kesken Kylmän sodan kiristyessä, ja
menneisyyttä on puitu kunnolla vasta Saksojen yhdistymisen jälkeen.
Olen huomannut itsessäni sellaisen veikeän piirteen täällä teutoonien
keskellä, että kadulla vanhan ihmisen nähdessäni ensimmäisenä mietin
hänen asemaansa yhteiskunnassa 1930- ja 40 -luvuilla: oliko hän käpälä
pystyssä tervehtimässä Johtajaansa? Jos Neuvostoliiton romahtaessa
havaittiin innokkuutta takinkääntöön, ei se ollut mitään verrattuna
tässä maassa 1945 tapahtuneisiin rättisulkeisiin.
Tuo DHM:n rakennus on aika hieno; se rakennettiin 1600-1700 -lukujen
vaihteessa alunperin asevarastoksi. Nykyään sen takana on myös iso
uudisrakennus, jossa mm tämä näyttely oli.
sunnuntai, 9. lokakuu 2005
Kommentit