Onpahan ollunnunna kiire. Enpä ole näköjään tännekään ehtinyt kirjoittelemaan toviin.

Mitähän olen tehnyt tuon Dresdenin reissun jälkeen? Öööh.

Äitikkä ja isoveli kävivät täällä 11.11.-16.11.
Heidän kanssaan käytiin nähtävyyksiä katselemassa. Huomasinpa silloin myös, että pimeä tulee niin aikaisin, että valokuvaaminen on hankalaa. Siispä kuvia en laita montaakaan.

Berliner Dom on täkäläinen evankelinen pääpyhättö. Jäi aikoinaan muurin itäpuolelle, mutta siitä huolimatta sen kunnostus aloitettiin jo 1970-luvulla. Varsin mukava rakennus.



Kirkon kupoliin voi kiivetä. Portaita on kiitettävästi, mutta näkymä on palkitseva. Tietysti ilta oli jo pimentynyt meidän ehdittyämme ylös, mutta kyllä käsivaraltakin saa melkein asiallisia kuvia.



Tuo kuva on otettu kupolista itään päin. Telkkaritorni hallitsee maisemaa.

Olimme liikkeellä melko lähellä sulkemisaikaa. Itse asiassa kävi niin hauskasti, että kirkko suljettiin sillä välin kun me olimme kupolissa; tai siis kirkko suljettiin turisteilta ja siellä alkoi urkukonsertti. Mehän emme tätä tienneet. Matkalla alas kuulimme kaunista musiikkia, joten suunnistimme parvelle kuuntelemaan. Muutaman biisin ehdimmekin kuunnella ennenkuin meidät poistettiin paikalta. Komeasti Bach jylisi.

Yhtenä päivänä kävimme pyörähtämässä Charlottenburgin linnassa. Linna ei ole sellainen "prinsessalinna" vaan pikemminkin näppärä kaupunkipalatsi. Kesämökiksi kai tuo aikoinaan rakennettiin.



Emme jaksaneet emmekä ehtineet kiertää koko linnaa, joten valitsimme vain uuden siiven. Riittävästi oli siinäkin. Kuvia ei ole, mutta jos haluatte nähdä kultaa ja kimallusta, niin sinne vaan.

Äityli ja Pekka pyörivät myös ihan itsekseenkin kaupungilla, kun mulla on tenttiinlukuprojekti.
Ai niin, käytiinhän me Checkpoint Charliellakin ja siinä vieressä museossa. Siellä oli näytteillä monenlaisia "muistoesineitä" joita olisin halunnut itselleni. Tiina kielsi.

Vaikka museo onkin rasittavan sekava ja epämääräinen, kannattaa siellä ehdottomasti käydä mikäli haluaa saada yleiskuvan jaetusta kaupungista.

Mitähän muuta? Hmmm...

Pekka jä äitiliini lähtivät keskiviikko-nimisenä päivänä, ja Markku ja Johanna (Tiinan veli ja vaimokkeensa) tulivat sunnuntaina. Markku on siis se Markku jonka luona kävimme taannoin Frankfurt am Mainin liepeillä.

Minä lintsasin seuranpitovelvoitteesta ja pysyttelin enimmäkseen kotona kirjan ääressä, mutta tiistaina minäkin lähdin mukaan. Suuntasimme Markun Audin keulan kohti itää. Tarkoitus oli pyöriä Frankfurt an der Oderissa ja poiketa Puolan puolellakin. Frankfurt an der Oderiin on vajaa 100 kilometriä; sieltä Puolaan on parikymmentä metriä (tai paljonko rajalinja nyt vie tilaa). Käytännössä Oder-joessa kulkee maiden ja kaupunkien raja. Puolan puolella on Slubice-niminen pikkukaupunki. Kävimme siellä metsästämässä puolalaisia vahvoja oluita joihin tykästyin pari vuotta sitten Krakovassa. Löytyi. Hinnat oli puolalaisittain korkeat, saksalaisittain normaalit ja suomalaisittain helevetin halvat. Ostin mm 9-prosenttista olutta. En ole vielä uskaltanut maistaa.

Pari tuntia haahuiltiin Puolassa, sitten palasimme kotimaahan. Ruokapaikka löytyi, samoin vaatekauppoja tyttösille. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Esson baarin sumpille. Olimme nähtävyys.

Kiva oli reissu. Täytyypä muistaa, että Puolaan pääsee tästä noin helposti. Puolahan on ollut vasta 60 vuotta noin lähellä Berliiniä. Toisen maailmansodan jälkeen Puola siirrettiin pari sataa kilometriä länteen. Idästä lohkaistiin alue Neuvostoliitolle ja vastineeksi annettiin iso osa Saksaa. Nykyinen Itä-Saksa on siis ennen ollut Keski-Saksa. Väestö luonnollisesti pakkosiirrettiin. DDR hyväksyi uuden rajan (oliko heillä vaihtoehtoa?) mutta BRD ei.

Markun ja Johannan lähdön jälkeen olen lähinnä lukenut. Ensi viikolla singahdan Suomeen tekemään muutaman tentin ja katstastamaan Tavastialle CMX:n keikkakunnon. Sitä ennen tosin täytyy lukea pari kirjaa. Voi voi. Milloinkahan minä opin, että jos lukemisen aloittaa ajoissa, ei tule kiire. Onhan se kivaa tehdä viiden opintoviikon työ reilussa viikossa. Hip hei.

Ai niin. Posti toi kivan lapun:


"Der Botschafter von Finnland René Nyberg und Frau Prof. Dr. Kaisa Nyberg geben sich die Ehre Frau Tiina XXX und Herrn Mikko XXX zu einem Empfang an Dienstag, dem 6. Dezember 2005, von 19.000 bis 21.00 Uhr herzlich einzuladen."

Tumma puku ja silleen.

Mun täytyy tehdä lähettiläälle oharit, mutta Tiina menee skumppalasi kädessä pönöttämään ja edustamaan. Minä istun samaan aikaan punavuorelaisyksiön sohvalla bongailemassa tennissukkia linnan juhlista.


Tulipahan aika sekava ja pitkä postaus, mutta taidanpa silti painaa tuota vihreää "tallenna ja julkaise" -nappia. *Naps*