Käytiin tänään ekaa kertaa Museosaarella.

Aikaa oli vain muutama tunti ennen Tiinan töitä, joten päätettiin mennä tällä kertaa vain vilkaisemaan Pergamonmuseota.
Yllättäen muutama muukin oli päättänyt lähteä samana päivänä sinne; juututtiin jonoon. Näinollen meillä oli vain reilu kaksi tuntia aikaa. Ja sehän ei meille riitä. Jotain ehdittiin silti.

Tämänpäiväiset kuvat ovat sitten tavanomaistakin rupuisempia: akku loppui ensimmäisen kuvan jälkeen. Loput kuvat sain otettua vain sammuttamalla ruudun, joten tärähtäneitä ja pieleenvalotettuja on riittävästi. Perhana. Asiaan:

Heti ensimmäisenä silmille hyppäsi Pergamonin alttari.


Alttarirakennus on Kreikan hellenistiseltä kaudelta, rakennettu noin 180-159 eaa. Vähäsen tuntui nihkeältä ajatus siitä, että on sitten pitänyt roudata tuommoinen aarre tänne. Olisi ollut vaikuttavampi luonnollisessa ympäristössään. Onneksi kotiintultuamme saatoimme lukea Hannes Saarisen loistavasta Berliini – kulttuuria ja historiaa -kirjasta vähän taustoja:
"Alkusysäyksen arkeologisille kaivauksille muinaisessa Pergamonissa antoi eräs 1860-luvulla Turkissa matkustanut saksalainen tienrakennusinsinööri. Hän oli seurannut, miten Bergaman kylän asukkaat keräsivät antiikin veistosjäänteitä, hajottivat ne ja polttivat kalkiksi. Turkin valtiolta saatiin lupa kaivaustoimintaan, ja näåin arkeologin ryhtyivät vaivalloiseen työhön. Suuri osa alttarifriisin reliefeistä, mm. Vaikuttava jumalten ja giganttien taistelu, oli irroitettava bysanttilaisen linnoituksen muurista, johon ne oli käytetty täytteenä.( - - - ) Suuressa salissa näytteillä oleva Pergamonin alttari on rekonstruktio, eikä ole varmaa, onko se koskaan ollut olemassa aivan tällaisena. Vaikka itse rakennelma ei ole alkuperäinen, reliefit sellaisenaan ja alttarin gigantomakhiaa kuvaavan friisin osat ovat aitoja."

Taisi sittenkin olla ihan hyvä idea raahata kivet Berliiniin.

Museossa on paljon sälää mm. Gilgamesh-eepoksesta (kaikkihan me sen olemme lukeneet) ja Vanhasta Testamentista tutusta sumerialaisesta Urukin kaupungista. Kuvia näistä ei tietenkään ole, kun se akku oli finaalissa. Jostain assyrialaisesta otuksesta, vai liekö ollut papyloonialainen portto,  otin kuvan.


Näitä vastaavia mutta viisi kertaa isompia oli myös British Museumissa kun siellä viime vuonna piipahdimme muutaman päivän.

Islamilaisen taiteen museo meillä jäi kokonaan väliin kiireen takia. Sinne pitää ehdottomasti palata.


Ishtarin portti sitävastoin piirtyi verkkokalvoillemme.


Sitä oli aika vaikea kuvata, kun se oli niin jumalattoman iso. Olivat sitten 2600 vuotta sitten päättäneet rakentaa tuollaisen. Tämä museoon pystytetty portti oli vain matala ulkoportti. Sen peruskiven oli muurannut Nebukadressar II, kuten tästä tekstistä käy ilmi:


Museoon oli siirretty myös porttia seuraava katu, mutta siitäkään ei kuvia ole. Hieno oli se.

Museon ylevä ilmapiiri innoitti minutkin tekemään syvällisen tieteellisiä havaintoja ja johtopäätöksiä. Nimittäin huomasin, että patsaiden perusteella ennenvanhaan miehillä oli ihan mahottoman timakat pyllykät. Katsokaa vaikka:




Mutta sitä vastoin etupuolen varustus oli lähinnä osastoa "lutuinen pikku nöpö".




Koska nykyään on pitkälti toisinpäin (ainakin laaja-alaisen tutkimukseni perusteella) tulin johtopäätökseen, että luonnonvalinta suosii isoja pissivehkeitä mehevien pakaroiden kustannuksella. MOT ja silleen.

Tämän tukevan tiedepläjäyksen päätteeksi hiljennymme katselemaan Herkuleksen puuhastelua: