Hei taas kaikki.

<insert here se normaali kiire yms -juttu>

Kävin tuossa kuun alussa Suomessa. Kolme tenttiä tein; kaksi niistä meni vituralleen. Aika hyvä prosentti. Olen minä niin tavan viisas!

Totesin, että Suomessa asuu minulle tärkeitä ihmisiä, mutta itse maata en kaipaa. Hiukkaakaan. Kallis ja ankea. Ja sisäänpäin kääntynyt. Ja ruma. Ja kylmä. Tein silti HOASin kanssa vuokrasopimuksen.

Tulin sitten takaisin kotiin Berliiniin 8.12.
Täällä oli ollut koko poissaoloni hirveä hässäkkä, kun 3.-4.12. oli Joulumyyjäiset. Vuoden isoin juttu ja tärkein rahanhankintatilanne. Onneksi olin poissa. Tiina teki tietysti töitä tauotta. Vähän väsyneeltä vaikutti tuo nainen.

Samana iltana oli kauneimmat joululaulut tuossa viereisessä Passion-kirkossa. Voe pojat, se oli komeata se. Oli jännä fiilis seurata peräpenkistä kun laulettiin Sylvian joululaulua: kuin napista painamalla ihmiset rupesivat vollottamaan.

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

Kuulemma aina sama juttu.

Joululaulujen jälkeen juhlittiin Pastorin synttäreitä. Kyseessä ei ollut seurat. Kyseessä oli oikeasti hauskat kokkarit. Seuraavana aamuna tosin päätä kivisti.

Tietysti Jumala™ rankaisi meitä hauskanpidosta: lauantai-iltana talossa oli jonkun teutoonin 18-vuotissyntymäpäiväjuhlat, jotka karkasivat käsistä. Onneksi saimme talon tyhjäksi jo aamu-yhteen mennessä. Sitten aloitimme siivoamisen. Ei pitäisi vuokrata tiloja pelkällä suullisella sopimuksella...

Sunnuntaina täällä oli Esa Ruuttunen keikalla. Ilmaiskeikka, tottakai. Miksi kukaan ei ole kertonut mulle aiemmin, että hän on oikeasti hyvä? Ihan mielettömän hieno konsertti! Luonnollisesti jatkotkin olivat hyvät. Paitsi, että näköjään täältäkin löytyy perskärpäsiä pörräämään Taiteilijan ympärille.

Vähän haikeata oli tavata muutamia ihmisiä ehkä viimeistä kertaa. Ritva ja Uwe, Eila ja Bata, näin pari mainitakseni. Ihmeesti sitä on kiintynyt näinkin lyhyessä ajassa ihmisiin. Jospa heitä vielä joskus näkee.

Nyt on onneksi talossa meno rauhoittunut ja Tiinakin ehtii nukkumaan. Huomenna tulee Pirkko-kulta ja Topias. Jännä nähdä mitä 6-vuotias siskonpoika tykkää kotikaupungistamme.

Pistän taas lisää juttua joskus; Tiinan kokemuksia joulumyyjäisisistä yms. Aikajärjestys vähän särkyy, mutta kirjoitanpa sentään jotain.

Ai niin: Tiina muuttaa Hampuriin helmikuussa. Minulla on siis tiedossa puoli vuotta poikamieselämää.