Hei taas kaikki.
<insert here se normaali kiire yms -juttu>
Kävin tuossa kuun alussa Suomessa. Kolme tenttiä tein; kaksi niistä
meni vituralleen. Aika hyvä prosentti. Olen minä niin tavan viisas!
Totesin, että Suomessa asuu minulle tärkeitä ihmisiä, mutta itse maata
en kaipaa. Hiukkaakaan. Kallis ja ankea. Ja sisäänpäin kääntynyt. Ja
ruma. Ja kylmä. Tein silti HOASin kanssa vuokrasopimuksen.
Tulin sitten takaisin kotiin Berliiniin 8.12.
Täällä oli ollut koko poissaoloni hirveä hässäkkä, kun 3.-4.12. oli
Joulumyyjäiset. Vuoden isoin juttu ja tärkein rahanhankintatilanne.
Onneksi olin poissa. Tiina teki tietysti töitä tauotta. Vähän
väsyneeltä vaikutti tuo nainen.
Samana iltana oli kauneimmat joululaulut tuossa viereisessä
Passion-kirkossa. Voe pojat, se oli komeata se. Oli jännä fiilis
seurata peräpenkistä kun laulettiin Sylvian joululaulua: kuin napista
painamalla ihmiset rupesivat vollottamaan.
Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.
Kuulemma aina sama juttu.
Joululaulujen jälkeen juhlittiin Pastorin synttäreitä. Kyseessä ei
ollut seurat. Kyseessä oli oikeasti hauskat kokkarit. Seuraavana aamuna
tosin päätä kivisti.
Tietysti Jumala™ rankaisi meitä hauskanpidosta: lauantai-iltana talossa
oli jonkun teutoonin 18-vuotissyntymäpäiväjuhlat, jotka karkasivat
käsistä. Onneksi saimme talon tyhjäksi jo aamu-yhteen mennessä. Sitten
aloitimme siivoamisen. Ei pitäisi vuokrata tiloja pelkällä suullisella
sopimuksella...
Sunnuntaina täällä oli Esa Ruuttunen keikalla. Ilmaiskeikka, tottakai.
Miksi kukaan ei ole kertonut mulle aiemmin, että hän on oikeasti hyvä?
Ihan mielettömän hieno konsertti! Luonnollisesti jatkotkin olivat
hyvät. Paitsi, että näköjään täältäkin löytyy perskärpäsiä pörräämään
Taiteilijan ympärille.
Vähän haikeata oli tavata muutamia ihmisiä ehkä viimeistä kertaa. Ritva
ja Uwe, Eila ja Bata, näin pari mainitakseni. Ihmeesti sitä on
kiintynyt näinkin lyhyessä ajassa ihmisiin. Jospa heitä vielä joskus
näkee.
Nyt on onneksi talossa meno rauhoittunut ja Tiinakin ehtii nukkumaan.
Huomenna tulee Pirkko-kulta ja Topias. Jännä nähdä mitä 6-vuotias
siskonpoika tykkää kotikaupungistamme.
Pistän taas lisää juttua joskus; Tiinan kokemuksia joulumyyjäisisistä
yms. Aikajärjestys vähän särkyy, mutta kirjoitanpa sentään jotain.
Ai niin: Tiina muuttaa Hampuriin helmikuussa. Minulla on siis tiedossa puoli vuotta poikamieselämää.
perjantai, 16. joulukuu 2005
Kommentit