Meillä oli eilen täällä residenssissämme suomalainen joulunvietto. Viitisentoista ihmistä oli paikalla. Aluksi saunottiin, sitten syötiin. Syömistä kesti aktiivisesti nelisen tuntia, sen jälkeiset kolme tuntia närpittiin ja kärsittiin ähkystä.

Porukkaa oli monenlaista. Muutama paikallinen aktiivi, muutama vähemmän aktiivi, muutama saksalainen. Olipa porukassa muuan suomalainen mieskin, joka asuu nykyään "kaikkialla muualla kuin Suomessa". Asunnoton on hän. Mielenkiintoinen elämäntarina, jota en yksityisyytensä turvaamiseksi tässä kerro. Liian moni saattaisi tuntea hänet; oli aikanaan merkittävä yrittäjä. Nyt hän asuu täällä meillä pari yötä kunnes liftaa Espanjaan. Siellä on töitä sitrusviljelmillä, ja mikä tärkeintä siellä on lämpimät yöt.

Toivottavasti luottamustamme ei petetä. Sikäli ärsyttää oma epäluuloisuus, että tekeekö hänen asunnottomuutensa hänestä epäilyttävämmän ja rikollisemman verrattuna niihin täysin tuntemattomiin ihmisiin joita me majoitamme parinkympin korvausta vastaan? Mukava tyyppi kuitenkin kyseessä.


Nyt meillä jatkuu perinteiseen tapaan joulunvietto. Syömme itsemme ähkyyn, ja nautimme hyvästä juomasta. Tiina vuoroin mättää kaksin käsin Kouvolan lakua naamaan, vuoroin pyytää minua piilottamaan laatikon. Outo.

Mut joo, jatkan joskus.