Taidettiin elää elokuuta 2003 kun Tiinan kanssa päätimme, että vielä
joskus asumme ihan oikeasti edes hetken Berliinissä. Päätös oli helppo
tehdä helteisellä Unter den Lindenillä.
Ei sen toteuttamiseen mennyt kuin kaksi vuotta. Nyt me olemme
Berliinissä; paluu on edessä vuoden vaihteessa. Tämä huone
Schleiermacherstrassella on ainoa kotimme. Suomeen ei jäänyt asuntoa.
17.9.2005 noin klo 12 poistuin viimeisen kerran tyhjyyttään kumisevasta
kodistamme Castréninakadulla. Kotimme irtaimisto oli muuttanut
viimeisen kahden viikon aikana varastoon Töölöön. Tiina vietti tuon
ajan hautakiviä rapsutellen Tsekissä, joten vastuu muutosta oli
minulla. Onneksi Repsukka ja Setä auttoivat. (PUSI!)
Niin tosiaan, lähdin 17.9. Suomesta. Meillä oli illalla Tiinan kanssa
treffit Bratislavassa, jonne (ihme kyllä) pääsin jo ennen puolta yötä.
Matka oli vaiherikas mutta tylsä. Kölnin ja Wienin kautta Bratislavaan.
Hermo kiristyi loppua kohti, kun minut Wienistä Bratislavaan
kuljettanut bussikuski ei puhunut kuin itävaltaa ja tsekkoslovakiaa, ja
lopulta hän tipautti minut kyydistä narkkarien kansoittamalle
bussiasemalle. Sain sieltä taksin, joo´o. Taksi työnnettiin käyntiin...
Bratislava oli ihan jees, samoin Wien. Olimme molemmissa muutaman päivän. 26.9.2005 saavuimme vihdoin Berliiniin.
Nyt olemme koittaneet sopeutua ja kotiutua. Kotiutumista helpottaa
asuinpaikka, joka on Suomi Keskuksessa (ei, siinä ei ole
yhdyssanavirhettä), joten minäkin pärjään. Minähän en juurikaan saksaa
puhu.
Muutimme ennen lähtöä kirjamme (siis väestökirjanpito-kirjat, ei
kirja-kirjat) Kuhmoon. Tähän mennessä Tiina on ehtinyt täältä käsin
muuttaa kirjansa pysyvästi Berliiniin, sitten pysyvästi takaisin
Kuhmoon ja väliaikaisesti Berliiniin. Emme ole vieläkään ihan varmoja
onko tämäkään lopullinen järjestys. Tämä maa on nimittäin kehitysmaa.
Asioita ei voi hoitaa puhelimitse, saati sitten netin kautta. Pitää
vääntäytyä virastoon, jossa tuntien jonottamisen jälkeen
a) kerrotaan, että olet väärässä virastossa
b) kerrotaan, että sinulla on väärät paperit mukana
c) vittuillaan (anteeksi äiti)
d) kysytään, että onko Suomi EU-maa
e) epäillään vastausta kohdassa d)
f) dramaattisesti huokaisten neuvotaan
Ja kaikki tapahtuu äärettömän hitaasti ja tehottoman tuntuisesti.
Kaupan kassat saisivat Suomessa viimeistään toisena työpäivänä potkut;
meillä ei edes vasta-alkajat ole näin hitaita.
Mutta on täällä ihanaa! Nautin joka hetkestä!
lauantai, 8. lokakuu 2005
Kommentit